Syväekologinen ajattelu

Kasvoin aikana, jolloin ympäri maailmaa vietimme suurkulutuksen kulta-aikaa. Kaikilla tuntui olevan kaikkea. Rakennuksista tuli korkeampia ja suurempia. Pankinjohtajia saunotettiin ja lauteilla jopa Suomen pystykorvallekin myönnettiin tarvittaessa miljoonalaina. Pukumiehet tekivät suuria määriä rahaa ja eikä loppua näkynyt. Pukumiesten tahkotessa päivisin rahaa toimistoissaan, iltaisin kadulla tehtiin tuplasti enemmän rahaa. Yöelämä oli vilkasta ja sitä vauhditettiin valkoisella jauheella. Luontoa ei monikaan ihminen ajatellut. Jos ajatteli, heitä pidettiin viherpiipertäjinä. Silloin tällöin uutisista luki, kuinka Greenpeace oli maailmalla tehnyt iskuja tai kuinka Suomessa ihmiset kiinnittävät itsensä koneisiin tai puihin. Poliisit kantoivat näitä "puunhalaajia" pois. Näitä ihmisiä pidettiin työttöminä turhanpäiväisinä töiden estäjinä. Heitä ja heidän aatteitaan haukuttiin. Olin teini enkä kiinnittänyt juuri muuhun huomiota kuin meikkiin, hiuksiin ja iltamenoihin. Olin äärimmäisen eläinrakas ihminen, joka rakasti luontoa. En ajatellut politiikkaa enkä aatteita sen enempää.

    Kasvaessani rupesin ymmärtämään luontoarvoja, aatteita, uskontoa ja politiikkaa sekä niiden kaikkien merkitystä. Ymmärsin, miten ne eroavat toisistaan, mutta miten paljon niitä yritetään yhdistää usein väärin perustein. Mitä tulee puolueisiin, ne toitottavat vain työtä, työttömyyttä, talouskasvua, verotusta ja maahanmuuttajia. Ei juuri sanaakaan luonnosta, luontokadosta tai vihreistä aatteista. Puhumme kovasti demokratiasta, mutta toimintamme muistuttaa enemmän sosialismia ja kommunismia. Omat ajatukseni ovat luonnossa, biodiversiteetissä, luontokadossa, Suomessa, suomalaisuudessa, työn tekemisessä, kotimaisessa maataloudessa sekä kotimaisten tuotteiden arvostuksessa. Vastustan muualta tuotuja elintarvikkeita, jos niitä on kotimaassa. Miksi ihmeessä tänne pitää tuoda naudanlihaa Etelä-Amerikasta, lammasta Uusi-Seelannista, sianlihaa Tanskasta ym.? Maataloutemme on ajettu alas. Suomi tunnetaan metsäisimpänä maana Euroopassa ja metsätalous onkin meillä merkittävässä asemassa. Hakkaamme metsiä ennätystahtiin matalaksi. Samalla kuitenkin viemme puuta Suomesta ja tuomme valtavia määriä puuta Suomeen, ristiriitaista.                          Suomesta on tullut valtava sosiaalitoimisto, josta rahaa jaetaan ympäriinsä. Yrittäjien ja töitä tekevien veroja kiristetään ja varoja siirretään sosiaalitukiin. "Työpaikkoja" syntyy aloille, jotka vain kuluttavat pienen maan varoja. On datakeskuksia, kaivoksia, akkutehtaita ym. Ne eivät maksa veroja, nauttivat eduista ja usein lopulliset varat menevät toiseen maahan. Maamme varantoja käytetään luonnosta piittaamatta. Onko entinen Talvivaara yhtäkkiä puhdas, kun Terrafame (valtionyhtiö) osti liiketoiminnan? Marinin hallitus ajoi kaikki turpeentuottajat alas? Onko Vapo (valtionyhtiö) parempi kuin yksityisessä omistuksessa olleet? Monet yritykset karkaavat muihin maihin, halvempien työntekijöiden ja halvemman verotuksen takia. Olemme Suomessa kehitelleet biopolttoaineita, puun tuotannon sivuvirtojen jalostus on meillä huippua, kierrätämme ja hyödynnämme paremmin kuin muualla maailmassa. Näistä ei puhuta valtamediassa ollenkaan. Kuulemme huikeista innovaatioista vasta, kun yritys on myyty muualle. Käsittämätöntä toimintaa, ei ihme, että talouskasvu sakkaa.

Voisin ajatella kannattavani Vihreitä, mutta vain hetken. Ei kiitos. Vihreät-puolue mainostaa omilla sivuillaan olevansa tulevaisuuspuolue ja yhteiskunnallinen liike, joka puolustaa luontoa ja ihmisiä ahneutta ja lyhytnäköisyyttä vastaan. En ole kuullut heidän puhuvaan mitään luontokadosta, ainoastaan vain verojen kiristyksestä, maahanmuuttajien määrän lisäämisestä sekä siitä, että he vastustavat kaikkea ja koko nykyistä hallitusta. Ei ihme, että yksi Vihreiden perustaja jäsenistä, Pekka Sauri lähti pois. Hänen mukaansa puolueen aate on niin muuttunut alkuperäisestä. Vihreiden kansanedustajana toiminut Eero Paloheimokin lähti puolueesta, sillä puolue kannatti hänen mukaansa ylimitoitettua muuttoliikettä. Paloheimon mukaan liiallinen väestönkasvu kiihdyttää ekokatastrofia. Hän on oikeassa, pallo ei kestä. Pentti Linkolan (1932-2020) mielipiteitä pidettiin radikaaleina, ne ovat totta ja ihminen ei kestä kuulla totuutta, näin se vaan on. Totuus kirpaisee, sattuu, inhottaa. 

                                                                                Kuva: Yle, Elävä arkisto

Ihmiset lokeroivat mielellään itsensä ja muut johonkin lokeroon. Suomalainen, maahanmuuttaja, valkoinen, köyhä, rikas, ruma, kaunis jne. Puhumme kärkkäästi siitä, että emme saa luokitella tai arvostella. Teemme johtopäätöksiä ulkonäköön perustuen. Jos sanot jotain maahanmuuttajista, olet rasisti. Jos sanot jotain isänmaallisuudesta, olet fasisti. Jos omistat esimerkiksi kiinteistöjä, olet kapitalisti. Jos ajat Mersulla, olet porvari. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei kategorioi, luokittele, arvostele tai tee johtopäätöksiä ulkonäköön perustuen. Jokainen haluaa samaistua johonkin, uskoa johonkin, kuulua johonkin. On idoleita, uskontoja, aatteita, isänmaallisuutta ja perhearvoja. Mitä puoluetta kannatat? Niinpä...Pentti Linkola tunnettiin syväekologisesta ajattelusuuntauksesta, jonka mukaan luontoa kunnioitetaan ja luonnolla on itseisarvo. Se on lähimpänä minun omaa ajatteluani. Pidän luontoa intiaanien tavoin uskontonani. Luonto on minulle henkinen, rauhan paikka, sieluni koti. Elää harmoniassa luonnon kanssa, sitä vahingoittamatta. Kun metsäkone jyllää metsässä, minuun koskee ja tahdon puolustaa metsää. Haluan auttaa luontoa ja sen eliölajeja selviytymään kamppailussa ihmistä vastaan niin hyvin kuin siihen kykenen. Tunnen olevani välillä avuton ja surullinen sen puolesta. Nautin luonnosta kaikilla aisteillani.