Kaikki tämä tiedetään, mutta...

 Tämä tiedetään....Tuleville metsä-alan ammattilaisille opetetaan, miten vältetään avohakkuut.  Jatkuvan kasvatuksen eli erirakenteisen metsän kasvatuksen turvin avohakkuita ei tarvita. Hakattu alue jäisi aina puustoiseksi sen sijaan, että siinä olisi valtava aukko. Eli toisin sanoen ei hakattaisi kaikkea puuta ja hakattujen tilalle kasvatettaisiin uutta puuta. Pienaukkohakkuiden avulla edistetään metsän uusiutuminen. Siinä tehdään pienialaisia hakkuita metsän keskelle, jolloin metsälle ja metsänpohjalle tehdään vähemmän haittaa.

Mutta...Metsät hakataan suurilta alueilta paljaaksi. Jätetään niitä hiivatin pökkelöitä ja ns. säästöpuita, jotka kaatuvat ensimmäisissä kovissa tuulissa. Pienaukkohakkuiden takia koko metsänpohja on rullattu isoilla koneilla paskaksi. Kuvat ovat kuvia, esitetään hienoja malleja, jotka eivät toteudu.

Tämä tiedetään...Nämäkin asiat opetetaan metsä-alaa opiskeleville. Vanhat ja kookkaat säästöpuut ovat arvokkaita erityisesti isompana ryhmänä. Niiden annetaan kasvaa ja lopulta lahota paikalleen. Moni laji hyötyy vanhan metsän tarjoamasta elinympäristöstä. Esimerkiksi kävyn tuotanto alkaa vasta 20-30 vuotiaassa kuusessa. Kävyt ovat monen metsän eläimen pääasiallinen ravinto. Pystyyn kuoleva puu on sekin elinympäristönä merkittävä sekä oivallinen pesäpaikka. Puun rakenne pehmenee ja esimerkiksi hömötiainen pystyy kaivertamaan siihen pesäkolon. Nuoreen ja terveeseen puuhun ei pieni nokkainen lintu pysty aukkoa tekemään. Lahopuiden merkitys on suuri uhanalaisten eliölajien sekä monimuotoisuuden säilyttämisessä. Jopa 5000 eri lajia hyödyntää lahoavaa puuta, mm. jäkälät, käävät, sammaleet, pienjyrsijät, herpit, hyönteiset ja linnut. Puuhun sitoutunut hiili sekä muut puun vuosien varrella keräämät ravinteet palaavat takaisin maaperään. 

Mutta...Monille eliölajeille tärkeitä vanhoja metsiä meillä ei enää ole kuin alle 5% koko Suomen metsä pinta-alasta. Ja alueet vain pienenevät. Useimmat vanhat ja kookkaat puut ovat taloudellisesti arvokkaimpia. Lähistöllä olleet suuret vanhat haavat lähtivät salakavalasti viime syksynä metsästä ja vieläpä järven läheisyydessä olevalta ns. suojavyöhykkeeltä. Kelopuut kaatuvat sivussa, kun metsäkone tekee tehtäviään. Lopulta kaatuneet kelopuut survotaan silpuksi, kun niiden päälle ajetaan. Kenttäkerroksesta tulee niin kuiva ja heinittynyt, että lahoavia puita ei ole. Jos kenttäkerros on terve, mahdollisimman vähän vaurioitunut, varvikkoa ja sammalta sisältävä metsänpohja syleilee kaatunutta puuta sulauttaen sen lopulta maaperään. Jos kenttäkerros on kuiva kuin Saharan aavikko, näin ei tapahdu. 

Tämä tiedetään...Metsien uudistaminen on tärkeää, kun hakkuita tehdään. Tiedämme, että metsien monipuolinen lajisto tukee monimuotoisuutta ja vähentää luontokatoa. Orgaanisia yhdisteistä vapautuu ja kosteutta siirtyy maaperästä ilmaan tiheästä metsäpeitteestä. Pilvisyys lisääntyy ja se kasvattaa sademäärää, jolloin  metsien kasvu paranee. Pilvet myös viilentävät ilmaa. Uudistamisvelvoitteen takia istutetaan hakattujen tilalle mahdollisimman nopeasti uutta. Vanhan puuston rinnalla kasvaa nuorta puustoa. Suojainen metsää takaa turvallisen elinympäristön kaikille eliölajeille. Erilaisten hakkuiden takia pyritään minimoimaan kenttäkerroksen vauriot. Terve kenttäkerros edistää puiden kasvua ja pitää pölyttäjät kiireisinä. Pölyttäjät ovat ekosysteemien kannalta yksi tärkeimmistä eliölajeistamme. 

Mutta...Metsäyhtiöt istuttavat pääsääntöisesti mäntyä tai kuusta. Mänty on valtapuu. Metsäyhtiöt eivät muita puulajeja juuri istuta. Yksityiset istuttavat jonkin verran esimerkiksi koivua. Uusia taimia istutetaan niin tiheään, että pieninkään lintu ei mahdu läpi. Jokainen kasvava puu on elintilasta kamppaileva tikku. Nuorilla istutusmetsillä on myös suurin ilmastoa lämmittävä vaikutus. Suuret hakkuualueet keräävät itseensä enemmän lämpöä. Kenttäkerros ei ole enää varvikkoinen ja sammaleinen, eikä tuota satoa hakkuiden jäljiltä. Kenttäkerros on muuttunut risuiseksi, kuivaksi heinää kasvavaksi alueeksi, jossa ei vuosikymmeniin kasva mitään. Ei enää pölyttäjiä, ei ravintoa eläimille kuten metsäkanalinnuille. Jopa monet pieneläimet kuten metsämyyrät ja metsäsopulit taantuvat. Pienjyrsijöiden taantuminen tietää monen muun lajin taantumista. Hakkuut vähentävät myös naavan ja lupon määrää, jotka ovat esimerkiksi poron ravintoa. Kiertokulku on valmis, kaikki kärsivät alimmasta trofitasosta ylimpään trofitasoon, myös ihminen kärsii lopulta. 

Tämä tiedetään…Suot ovat metsien ja merien lisäksi merkittäviä hiilensitojia, Pohjoiset suot voisivat sitoa vielä enemmänkin hiiltä. Suomessa soiden pinta-ala on arviolta 8,7 miljoonaa hehtaaria. Metsäkanalintujen lisääntymismenestys heikkenee suometsissä tehtävien kunnostusojien takia. Luonnonvarakeskuksen eli LUKE: n mukaan kunnostusojitukset ovat vähentyneet. 

Mutta…Suometsien ojitukset eivät ole vähentyneet. Sen näkee, kun katsoo esimerkiksi mökkini alueen karttaa, pelkkää ojaa siellä täällä. Tosiasiassa Suomella on maailmanennätys suo-ojien kaivuussa. Suomen 8,7 miljoonasta hehtaarista 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu. Soita pitäisi ennallistaa entistä enemmän. 

Metsän pohjan pitäisi näyttää tältä

Ei tältä..